Linkki Emilian facebook-sivulle: https://www.facebook.com/AGphotographycosplay
Assistenttina toimi Essi Hautala.
Linkki Essin facebook-sivulle: https://www.facebook.com/biitticosplay
***
Muutamat suomalaiset conit tarjoavat nykyään photoshootteja, joissa lahjakkaat kuvaajat ikuistavat puvut kameroillaan ja antavat kivan muiston cossaajille. Vuoden alusta alkaen minulla on ollut ilo tutustua muutamiin lahjakkaisiin suomalaisiin cosplaykuvaajiin, joista AG:n, Emilian kanssa olen toistaiseksi jutellut eniten. Emilia tuli minulle tutuksi tämän vuoden Yukiconin aikoihin kun osallistuin photoshoot-kilpailuun. Sain yhteisen ystävämme kautta kuulla että Emilia oli pitänyt kuvastani kovasti ja muutaman viikon päästä sovimme kahvittelutapaamisen, jossa pääsin juttelemaan Emilian kanssa cosplaykuvauksesta. Tilanne oli itselleni jotenkin todella surrealistinen, sillä olin ihaillut Emiliaa jo muutaman kuukauden kauempaa enkä osannut edes kuvitella, että hän kiinnittäisi kuvaani sen suurempaa huomiota. Ensivaikutelma Emiliasta oli ihana; rauhallinen ja miellyttävä juttukaveri, jonka kanssa jaoimme yllättävän paljon samoja ajatuksia, mitä kuvaamiseen tuli. Myöhemmin tänä keväänä tapasin hänet uudelleen ja sovimme jutustelun ohella että hän kuvaisi minua Desuconissa. Paloin halusta nähdä, miten ihailemani kuvaaja työskentelee malliensa kanssa ja samalla innosti myös ajatus siitä, että nyt tulee hyviä kuvia! En epäillyt kuvien laatua hetkeäkään.
Ennen Desuconia Emilian, ja muutaman seuraamani cossaajan sivuille ilmestyi hänen ottamiaan kuvia, ja se vei innostukseni tulevasta photoshootista ihan uusiin sfääreihin. Samalla yritin tutkia kuvia kuvaajana ja analysoin ihan paperin ja kynän kanssa, mikä niistä tekee niin upeita. Omissa photoshooteissani yritin käydä mielessäni niitä epävirallisia, sanattomia oppitunteja joita Emilian kuvat olivat minulle antaneet.
Desucon tuli vastaan melkoisella rytinällä ja sunnuntaina huomasin olevani hermoraunio shoottiamme odotellessa. Minuun oli yön aikana iskenyt joku kamala epävarmuuskuumotuspöpö ja ajattelin pari kertaa että "ei apua en mä olekaan valmis tähän". Mietin toistuvasti ulkonäköäni ja cossiani, sillä tiedän ettei Emilia ole vain hyvä kuvaaja, vaan myös varsin edistynyt cossaaja. Enimmäkseen kaappicosseja harrastavalle itselleni tuntui yhtäkkiä tosi nololta ajatukselta mennä sellaisessa puvussa ammattitaitoisen kuvaajan kameran eteen. Ja enköhän vaan turvonnutkin joka paikasta ja meikkikin oli oikeastaan suttuinen ja kamala. Kun Emilia johdatti minua kuvauspaikalle, en voinut olla miettimättä, mitä tämän mielessä liikkui.
"Se varmaan ajattelee että olen ihan toivoton tapaus" "Ei tällaisesta cossista voi saada hyvää kuvaa" "Mä en olen oikeasti aika kamalannäköinen" olivat omassa mielessäni pyöriviä lauseita, kämmenet hikosivat kaikesta hermoilusta.
Kuvaukset aloitettiin pienessä huoneessa Sibeliustalon bäkkärillä, ja Emilialla oli tietenkin luottoassarinsa Essi mukana. Kun kävin puolimakuulle sohvalle ensimmäisiä kuvia varten ja Emilia alkoi ohjata, ajattelin varmaan viitisen minuuttia että olen mallinakin ihan huono ja kamala jäykistelijä.
"Niin kuin huomaat, näytät todella upealta."
...mitä?
"Näytät todella hyvältä."
Sain aikaan nolon hihityksen ja surkeasti ilmoille piipitetyn kiitoksen kun vilkaisin ensimmäisiä kuvia kameran näytöltä. Aivoni eivät jotenkin prosessoineet sitä, että ihailemani kuvaaja, lahjakas cossaaja oli juuri sanonut että näytän upealta. Ajattelin ensin epävarmana ja skeptisenä, että sen täytyi olla joku rentouttava loitsu jolla kaikki mallit saadaan rentoutumaan. Sitten kehuja alkoi tulla tiheämmin.
"Erittäin hyvä."
"Tosi upea!"
Kun vaihdoimme kuvauspaikkaa ulos, Emilian kehut jatkuivat samanlaisina ylistyssanojen rimpsuna. Siinä vaiheessa kun sain kuulla näyttäväni Faithilta, hahmolta jota cossasin, olin jo siinä epäuskottomuuden pisteessä, että jouduin nieleskelemän itkua. Sanon aina olevani huomattavasti mieluummin kameran takana kuin sen edessä, syynä juuri epävarmuuteni ja epämukavuuteni jonkun kuvatessa minua. Emilian ohjeet olivat selkeitä ja ymmärrettäviä, ja uskon sen vaikuttaneen siihen, miten nopeasti rentouduin ja uppouduin kuvaustilanteeseen. Suurimmilla epävarmuuden hetkillä olin se pieni ja kroppaansa inhoava tyttö joka yleensä olen, mutta viidentoista ensimmäisen kuvausminuutin jälkeen olin Faith, olin se hahmo jota cossasin. Emilia oli saanut vartissa aikaan jotain sellaista, johon en koskaan kuvitellut vartin riittävän. Minulla oli seksikäs ja upea olo, olin kuvissa tyrmäävän upea, siitäkin huolimatta että silmäni ympärille oli maskeerattu mustelma ja hahmoni ammatti on prostituoitu.
Kuvausten loputtua poistuin vikkelästi paikalta, enkä vain kylmän tuulen takia, vaan siksi, etten tykkää itkeä muiden edessä. Nieleskelin tyytyväisyyden ja hämmennyksen kyyneliä ravatessani takaisin Sibbelle, olo oli jotenkin kummallinen, mutta hyvällä tavalla. Voitte kuvitella miltä minusta tuntui, kun näin Emilian valmiiksi työstämia kuvia. Jos raakaversiot olivat saaneet minut sanattomaksi jo kuvaushetkellä, takeltelin nyt ihastuksissani ja itkin kuin vesiputous, samalla nauraen. Mistä se kuvissa oleva kaunotar ilmestyi? Missä se oli ollut piilossa? Avauduin Emilialle kiitollisuudestani pitkään ja hartaasti, halusin hänen tietävän, että sain niin paljon enemmän kuin vain upeita kuvia. Sain palan kadoksissa olevaa itsevarmuuttani takaisin.
Puhuimme Emilian kanssa, että tämä on niitä parhaimpia juttuja, joita kuvattavalle voi antaa. Unohtumattoman kokemuksen, itsevarmuuden nostatuksen, tunteen siitä että on upea ja ihana, oli päällä sitten kaappicossi tai monien kuukausien väännöllä syntynyt puku. Emilian kanssa on helppo tulla toimeen, hän puhuu malleilleen ja antaa pieniä, mutta merkittäviä ohjeita, joiden avulla puhuttelevat kuvat syntyvät. Jokaisella cosplaykuvaajalla on mielestäni jotain opittavaa häneltä ja hänen kuvistaan.
Erityisylistykset Essille siitä kaikesta kärsimyksestä mihin kuvausten aikana jouduit, ilman sinua näitä kuvia ei olisi c': hyvä assari on sankari siinä missä hyvä kuvaajakin.
Toivon pääseväni jatkossakin tekemään yhteistyötä Emilian kanssa, sillä tämän kokemuksen merkitystä ei voi kylliksi korostaa ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti