Khaleesi photoshoot Suomenlinnassa

Kuinka moni on seurannut Game of Thrones -sarjaa telkkarista? Sarja on herättänyt allekirjoittaneessa varsin moninaisia tunteita jokaisella kaudella, suosikki- ja inhokkihahmot ovat vaihdelleet (ja kuolleet). Yksi suursuosikeistani oli pitkään lohikäärmeiden äiti, khaleesi, Daenerys Targaryen. Pidän kyllä Danysta edelleen, mutten niin paljon kuin aiemmilla kausilla, juuri päättyneellä viidennellä kaudella hahmoon tuli sävyjä, jotka eivät itseäni juurikaan miellyttäneet, jopa ärsyttivät. Se ei silti tarkoita, ettenkö lähtisi viettämään päivää khaleesin kanssa, jos voisin! Ja viikko sitten sellainen mahdollisuus tuli.

Popcultissa tapasin parikin Game of Thrones cossaajaa, joista Danya cossaavan Ainon kanssa ehdin ottaa vain muutaman kuvan. Vaihdoimme kuitenkin yhteystietoja vihjattuani, että olisin ehdottomasti kiinnostunut kuvaamaan viehättävää lohikäärmekuningatarta uudestaankin paremmalla ajalla. Toukokuussa puhuimme aikatauluista uudelleen ja sovimme että kuvaukset pidetään kesäkuussa. Paikaksi olin jo aiemmin päättänyt Suomenlinnan, sitä ei oikeastaan tarvinnut edes miettiä sen kummemmin. Suomenlinnassa olisi puitteet vaikka kuinka monen GoT:n hahmon kuvaamiseen ja mielestäni myös Dany sopi sinne, varsinkin tässä sinivalkoisessa mekossa, jonka Aino oli tehnyt.

Mallina Aino oli ujohko, mutta se oli ehdottomasti ymmärrettävää, kun paljastui, että kyseessä oli tämän ensimmäinen "kunnon" photoshoot. Itsekin epävarmana ihmisenä ymmärrän, että shootteihin tottumattomia malleja jännittää, miten kuvaaja näkee heidät. Näin ollen yritin saada Ainon rentoutumaan ennen kuvauksia, juttelin niitä näitä ja kertoilin vähän omasta kuvaajataustastani, kyselin ja kuuntelin itse. Olen kokenut, että ainakin kokemattomille malleille tulee huomattavasti helpompi olo, kun kuvaaja pälpättää, sen sijaan että istua pönöttäisi vaan hiljaa. Tai sitten vaan tykkään omasta äänestäni, ho ho! 

Kuvaukset aloitettiin rantakallioilla. Vähän pelkäsin sinne taiteilua Ainon kauniin puvun puolesta, mutta hyvinhän tämä harppoi kallioilla, kuin oikea khaleesi! Heitin vitsiäkin että olisi pitänyt olla oma Jorah mukana auttamassa, mutta hyvin me vahvat naiset ilman miehiäkin pärjättiin!

Kalliolla toistui Ropeconista tuttu linnunkakkatilanne, kun hanhiperhe oli päättänyt miinoittaa kalliot melkeinpä kauttaaltaan. Mamma- ja pappahanhi eivät myöskään ihan hirveästi arvostaneet, kun yritimme päästä kallioilta pesueen ja pörröisten pikku vaavihanhien ohitse. Olisi voinut olla lohikäärmeille käyttöä tässä tilanteessa.

Kun olimme loikkineet kallioilla tarpeeksi ja välttäneet kakka-ansat, siirryttiin samaan paikkaan, jossa olin vuoden alussa kuvannut toisen Ainon Erwin-cossia. Paikat kiviportaat toimivat jotenkin osuvasti Danyn "valtaistuimena" ja yritin tuoda esiin sen ryhdikkään, arvokkaan hallitsijan joka Danysta huokuu tämän puhutellessa alamaisiaan. Annoin Ainolle ohjeeksi hengittää syvään kuvanottohetkellä, jotta ryhti pääsi kunnolla oikeuksiinsa. Olen käyttänyt "hengitä syvään" -ohjetta parissa aiemmassa shootissa ja se kyllä toimii, kokeilkaa ihmeessä jos ette ole vielä kokeilleet c:

Toinen ohje jonka annoin Ainolle useammin oli "avaa silmät kolmosella". Monilla malleilla olen huomannut silmien menevän kiinni juuri sillä hetkellä kun painan laukaisijan pohjaan, useimmilla se johtuu silmien valoherkkyydestä. Pyysin Ainoa sulkemaan silmät ja avaamaan ne kun lasken kolmeen. Toimi! Tätäkin voin siis suositella sekä malleille että kuvaajille.

Mallina Aino toimi mielestäni oikein hyvin ensikertalaiseksi. Tärkeintä on kommunikaatio mallin ja kuvaajan välillä ja Aino oli todella vastaanottavainen ja kysyi aina, jos jokin oli epäselvää. Niin sen pitääkin olla, jotta homma toimisi jouhevasti. Nyt kun Aino on tekemässä toisen Dany-mekon Animeconiin, olen jo ehtinyt miettiä uutta shoottia, tällä kertaa erilaisissa puitteissa...

Kuvia jälkikäsitellessä ihastusta herättivät Ainon kasvot, jotka olivat oikeasti kuin luodut Danyn cossaamiseen. Piilarit oli valittu onnistuneesti Danylle ja mekon yksityiskohdat herättivät ihastusta. Aino oli tehnyt itselleen myös todella kauniin meikin, ja lähikuvien katselu ja käsittely olikin melkein parasta, kyllähän nättiä tyttöä mielellään katselee vaikka useamman tunnin c: alla sitten shootin lopputuloksia, mikä kuva hivelee eniten silmiä?

Kameran takana joku toinen: kuvaajana AG

Kaikki merkinnässä olevat kuvat on ottanut Emilia Lahtinen.
Linkki Emilian facebook-sivulle: https://www.facebook.com/AGphotographycosplay


Assistenttina toimi Essi Hautala.
Linkki Essin facebook-sivulle:  https://www.facebook.com/biitticosplay

***

Muutamat suomalaiset conit tarjoavat nykyään photoshootteja, joissa lahjakkaat kuvaajat ikuistavat puvut kameroillaan ja antavat kivan muiston cossaajille. Vuoden alusta alkaen minulla on ollut ilo tutustua muutamiin lahjakkaisiin suomalaisiin cosplaykuvaajiin, joista AG:n, Emilian kanssa olen toistaiseksi jutellut eniten. Emilia tuli minulle tutuksi tämän vuoden Yukiconin aikoihin kun osallistuin photoshoot-kilpailuun. Sain yhteisen ystävämme kautta kuulla että Emilia oli pitänyt kuvastani kovasti ja muutaman viikon päästä sovimme kahvittelutapaamisen, jossa pääsin juttelemaan Emilian kanssa cosplaykuvauksesta. Tilanne oli itselleni jotenkin todella surrealistinen, sillä olin ihaillut Emiliaa jo muutaman kuukauden kauempaa enkä osannut edes kuvitella, että hän kiinnittäisi kuvaani sen suurempaa huomiota. Ensivaikutelma Emiliasta oli ihana; rauhallinen ja miellyttävä juttukaveri, jonka kanssa jaoimme yllättävän paljon samoja ajatuksia, mitä kuvaamiseen tuli. Myöhemmin tänä keväänä tapasin hänet uudelleen ja sovimme jutustelun ohella että hän kuvaisi minua Desuconissa. Paloin halusta nähdä, miten ihailemani kuvaaja työskentelee malliensa kanssa ja samalla innosti myös ajatus siitä, että nyt tulee hyviä kuvia! En epäillyt kuvien laatua hetkeäkään.

Ennen Desuconia Emilian, ja muutaman seuraamani cossaajan sivuille ilmestyi hänen ottamiaan kuvia, ja se vei innostukseni tulevasta photoshootista ihan uusiin sfääreihin. Samalla yritin tutkia kuvia kuvaajana ja analysoin ihan paperin ja kynän kanssa, mikä niistä tekee niin upeita. Omissa photoshooteissani yritin käydä mielessäni niitä epävirallisia, sanattomia oppitunteja joita Emilian kuvat olivat minulle antaneet.

Desucon tuli vastaan melkoisella rytinällä ja sunnuntaina huomasin olevani hermoraunio shoottiamme odotellessa. Minuun oli yön aikana iskenyt joku kamala epävarmuuskuumotuspöpö ja ajattelin pari kertaa että "ei apua en mä olekaan valmis tähän". Mietin toistuvasti ulkonäköäni ja cossiani, sillä tiedän ettei Emilia ole vain hyvä kuvaaja, vaan myös varsin edistynyt cossaaja. Enimmäkseen kaappicosseja harrastavalle itselleni tuntui yhtäkkiä tosi nololta ajatukselta mennä sellaisessa puvussa ammattitaitoisen kuvaajan kameran eteen. Ja enköhän vaan turvonnutkin joka paikasta ja meikkikin oli oikeastaan suttuinen ja kamala. Kun Emilia johdatti minua kuvauspaikalle, en voinut olla miettimättä, mitä tämän mielessä liikkui.

"Se varmaan ajattelee että olen ihan toivoton tapaus" "Ei tällaisesta cossista voi saada hyvää kuvaa" "Mä en olen oikeasti aika kamalannäköinen" olivat omassa mielessäni pyöriviä lauseita, kämmenet hikosivat kaikesta hermoilusta.

Kuvaukset aloitettiin pienessä huoneessa Sibeliustalon bäkkärillä, ja Emilialla oli tietenkin luottoassarinsa Essi mukana. Kun kävin puolimakuulle sohvalle ensimmäisiä kuvia varten ja Emilia alkoi ohjata, ajattelin varmaan viitisen minuuttia että olen mallinakin ihan huono ja kamala jäykistelijä.

"Niin kuin huomaat, näytät todella upealta."

...mitä?

"Näytät todella hyvältä."

Sain aikaan nolon hihityksen ja surkeasti ilmoille piipitetyn kiitoksen kun vilkaisin ensimmäisiä kuvia kameran näytöltä. Aivoni eivät jotenkin prosessoineet sitä, että ihailemani kuvaaja, lahjakas cossaaja oli juuri sanonut että näytän upealta. Ajattelin ensin epävarmana ja skeptisenä, että sen täytyi olla joku rentouttava loitsu jolla kaikki mallit saadaan rentoutumaan. Sitten kehuja alkoi tulla tiheämmin.

"Erittäin hyvä."

"Tosi upea!"

Kun vaihdoimme kuvauspaikkaa ulos, Emilian kehut jatkuivat samanlaisina ylistyssanojen rimpsuna. Siinä vaiheessa kun sain kuulla näyttäväni Faithilta, hahmolta jota cossasin, olin jo siinä epäuskottomuuden pisteessä, että jouduin nieleskelemän itkua. Sanon aina olevani huomattavasti mieluummin kameran takana kuin sen edessä, syynä juuri epävarmuuteni ja epämukavuuteni jonkun kuvatessa minua. Emilian ohjeet olivat selkeitä ja ymmärrettäviä, ja uskon sen vaikuttaneen siihen, miten nopeasti rentouduin ja uppouduin kuvaustilanteeseen. Suurimmilla epävarmuuden hetkillä olin se pieni ja kroppaansa inhoava tyttö joka yleensä olen, mutta viidentoista ensimmäisen kuvausminuutin jälkeen olin Faith, olin se hahmo jota cossasin. Emilia oli saanut vartissa aikaan jotain sellaista, johon en koskaan kuvitellut vartin riittävän. Minulla oli seksikäs ja upea olo, olin kuvissa tyrmäävän upea, siitäkin huolimatta että silmäni ympärille oli maskeerattu mustelma ja hahmoni ammatti on prostituoitu.

Kuvausten loputtua poistuin vikkelästi paikalta, enkä vain kylmän tuulen takia, vaan siksi, etten tykkää itkeä muiden edessä. Nieleskelin tyytyväisyyden ja hämmennyksen kyyneliä ravatessani takaisin Sibbelle, olo oli jotenkin kummallinen, mutta hyvällä tavalla. Voitte kuvitella miltä minusta tuntui, kun näin Emilian valmiiksi työstämia kuvia. Jos raakaversiot olivat saaneet minut sanattomaksi jo kuvaushetkellä, takeltelin nyt ihastuksissani ja itkin kuin vesiputous, samalla nauraen. Mistä se kuvissa oleva kaunotar ilmestyi? Missä se oli ollut piilossa? Avauduin Emilialle kiitollisuudestani pitkään ja hartaasti, halusin hänen tietävän, että sain niin paljon enemmän kuin vain upeita kuvia. Sain palan kadoksissa olevaa itsevarmuuttani takaisin.

Puhuimme Emilian kanssa, että tämä on niitä parhaimpia juttuja, joita kuvattavalle voi antaa. Unohtumattoman kokemuksen, itsevarmuuden nostatuksen, tunteen siitä että on upea ja ihana, oli päällä sitten kaappicossi tai monien kuukausien väännöllä syntynyt puku. Emilian kanssa on helppo tulla toimeen, hän puhuu malleilleen ja antaa pieniä, mutta merkittäviä ohjeita, joiden avulla puhuttelevat kuvat syntyvät. Jokaisella cosplaykuvaajalla on mielestäni jotain opittavaa häneltä ja hänen kuvistaan.

Erityisylistykset Essille siitä kaikesta kärsimyksestä mihin kuvausten aikana jouduit, ilman sinua näitä kuvia ei olisi c': hyvä assari on sankari siinä missä hyvä kuvaajakin.

Toivon pääseväni jatkossakin tekemään yhteistyötä Emilian kanssa, sillä tämän kokemuksen merkitystä ei voi kylliksi korostaa ♥

Desucon ja mitä tälle blogille muuten tapahtui?

Hämmentävää ajatella että edellisestä bloggauskerrasta on yli puoli vuotta, huh miten aika onkaan hurahtanut! Siihen aikaan on sisältynyt niin paljon kaikkea, etten tiedä mistä aloittaisin kertomisen. Lyhyesti sanottuna avasin tämän vuoden alussa oman cosplayvalokuvasivun facebookiin (linkki!) ja sen jälkeen olen tehnyt melko aktiivisesti cosplayphotoshootteja coneissa ja conien ulkopuolella. Kuvaamista on tullut harrastettua enemmän kuin itse cossaamista, mutta esimerkiksi edellisessä merkinnässä mainittu, Child of Lightin Aurora-hahmo tuli toteutettua YumiKoyukin avustuksella. Lara puolestaan on siirtynyt kauemmas tulevaisuuteen ja aiemmin testaillusta Nathan Drakesta on tulossa naispuolinen versio tämän vuoden Traconiin. Listalla on myös Pokémon Black/White -pelin salipäällikkö Elesa, joka on kuulokkeita vaille valmis.

Blogi on pysytellyt hiljaisena lähinnä siksi, että suurin osa cosplaytoiminnastani on siirtynyt facebookin puolelle, enimmäkseen valokuvauksen muodossa. Vaikka harrastan yhä cosplayta, koin jotenkin hölmöksi pitää blogin nimeä sellaisena, joka viittaa enemmän cosplayhin, kuin cosplaykuvaamiseen, siksi siis myös blogin nimen ja osoitteen muutos. Luonnollisesti tämä tarkoittaa sitä, että blogissa tullaan jatkossa näkemään enemmän kuvia muiden cosseista ja kuulemaan ajatuksiani cosplaykuvaamiseen liittyen.

Desucon oli tuttuun tapaan tänäkin vuonna Lahden Sibeliustalolla. Allekirjoittaneelle Desucon oli ensimmäinen laatuaan, mikä tuntui herättävän joissakin kavereissa hienoista järkytystä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikö? :D Paikkana Sibeliustalo oli jotenkin erilainen paikka kuin millaiseksi olin sen kuvien perusteella kuvitellut, enkä osaa oikein sanoa oliko se nyt sitten hyvä vai huono juttu. Suurimpana plussana oli se että liikkumatilaa tuntui olevan runsaasti enemmän kuin monissa muissa coneissa joissa olen vieraillut, hengittäminen oli mahdollista hei! Myös ihan kivenheiton päässä oleva kauppa oli tosi mukava juttu, vaikken tehnytkään sinne kuin yhden visiitin.

Ihan kamalasti en Sibbellä ehtinyt kyllä viikonlopun aikana pyöriä, koska photoshootteja oli sovittuna aika mukava määrä. Olin huudellut jo noin kuukausi ennen conia etten ota Desulauantaille kuin 3 photoshoottia ja hups, yhtäkkiä niitä olikin sitten 7... MUN PITÄÄ OPETELLA SANOMAAN EI. Parillekin kaverille tuskailin sitä miten vaikeaa mun on sanoa ei sellaisille ihmisille jotka tunnen hyvin ja jotka nyt vaan on ihania, vaikka se sitten tarkottaisikin itselleni stressiä ja ahdistusta. Yksi photoshootti kuitenkin peruuntui lauantailta ja se olikin sitten lopulta ihan mukava juttu, ehdin shootin jättämässä välissä kiertää Taidekujan ja myyntipöydät läpi ja istahtaa hetkeksi välipalalle. Voin ihan rehellisesti sanoa, että se lauantain istumishetki sai melkein kyyneleet silmiin, niin hyvältä se tuntui tuntien juoksentelun ja kuvailun jälkeen. Mutta oli kuvattavienkin kanssa mukavaa, ihania ihmisiä kaikki c:

Lauantain ensimmäinen shootti oli Ainon kanssa. Hahmona Caesar Zeppeli Jojo's Bizarre Adventure -sarjasta.

Toisessa shootissa malleina olivat Nessu ja ryhmä Wadanohara and the Great Blue Sea -pelistä.

 

Aada ja kumppanit olivat kolmantena kuvattavina, hahmot sarjasta Yona of the Dawn.

                                        

Ja päivän viimeinen shootti oli Temen Metal Gear Solid-pelin Big Boss cossista.

                                  
Olin onneksi sopinut ilmaisesti majoituksesta kaverin luona, ja kämpillä suihkuun pääseminen, ruoan saaminen ja puhtaisiin lakanoihin sukeltaminen olivat jotain parhaimpia juttuja ikinä. Kävin hyvillä mielin nukkumaan hieman kymmenen jälkeen ja heräsin aamulla seitsemältä. Conidarran määrä oli melkoinen eilisten kuvausten jäljiltä ja lisäksi olin tainnut lauantain kuvauksissa reväyttää vasemmasta pohkeestani lihaksen, käveleminen oli nimittäin yhtä tuskaa. Sunnuntaina oli onneksi vain kaksi shoottia, joissa molemmissa oli vain muutama malli ja se oli ihan kivaa stressitasoni kannalta.

Plstcgy ja Mae-rye olivat sunnuntain ensimmäiset mallit Prinsessa Ruususen Phillipinä ja Aurorana.

Ja toinen ja viimeinen shootti sunnuntaina oli Jesmon, YumiKoyukin ja Fanki-Kitsunen kanssa, hahmot Odin Sphere-pelistä.

Tuuli oli muuten todella raaka sunnuntaina, varsinkin ensimmäisessä shootissa se tuotti vaikeuksia ja Phillipin hattu karkasi omille teilleen useamman kerran. Odin Sphere -shootissa olimme onneksi metsässä kuvaamassa, missä tuulensuojaa tuli puista enemmän ja kuvaaminen oli vähän vähemmän hankalaa. Ah ääriolosuhteet, pakollisia lähes kaikissa kuvauksissa! Mieluummin tosin otin hyytävän tuulen kuin kaatovesisateen, joka olisi perunut kuvaukset kokonaan.

Odin Sphere -shootin jälkeen laukkasin Sibbelle korjailemaan meikkiäni omaa shoottiani varten. Lauantaina pitämääni Aurora-cossia ei kukaan ehtinyt kuvata, mutta se oli minulle ihan okei, tarkoitus on ottaa lisää kuvia omalla ajalla kuitenkin. Sunnuntaille olin kuitenkin sopinut shootin, tai oikeastaan kaksi, joista myöhäisempi vaan oli todella extempore päätös. Hahmona minulla oli Telltalen The Wolf Among Us -pelin Faith ja sain itselleni suostuttelulla yllättäen Bigbynkin vielä, mikä oli tosi kiva juttu. Ensimmäinen shootti oli Emilian kanssa ja toinen Aadan kanssa, ja näistä shooteista olen kirjoittamassa varmaan huomenna pidempää postausta, ettei tästä kirjoituksesta tulisi ihan jäätävä tekstiseinä. Sen verran voin paljastaa tässä vaiheessa, että shootit olivat ihanalla tavalla erittäin mieleenpainuvia kokemuksia joista olen molemmille kuvaajille kiitollinen c:

Seuraava con itselläni on Tracon, Animeconin ollessa vähän turhan kaukana. Kaikenlaisia suunnitelmiakin Traconiin jo on, saa nähdä mitä kaikkea ehtii vielä tapahtua... c: heinäkuulle olen myös sopinut ison Game of Thrones -photoshootin Suomenlinnassa ja sitä ennen on satunnaisesti muita cosplayshootteja.