sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Olenko minä huono cossaaja?

Joskus silloin kun aloitin cosplayn, vastaani tuli joskus näitä ihmisiä, joiden mielestä hyvä cosplay on yhtä kuin itse alusta loppuun asti tehty puku ja yhdennäköisyys cossattavan hahmon kanssa. Nostan hattua kaikille niille lahjakkaille ompelijoille, sekä myös niille vähemmän lahjakkaille ompelijoille, jotka haluavat sinnikkäästi oppia ja tekevät pukunsa itse. Vaikka ensimmäiset ompelukset olisivat melkoisia o-ou tapauksia ja kangasta kuluisi satojen eurojen edestä, ovat monet päättäväisyytensä ansiosta kehittyneet amatööreistä jopa todella hyviksi ompelijoiksi. Pisteitä teille, sormet verillä raatavat kanssacossaajat!

Toki on myös hienoa, jos cossaaja onnistuu olemaan täydellinen jäljennös hahmostaan myös ulkonäöllisesti. Ihminen ei kuitenkaan voi ulkonäölleen mitään, ellei halua treenata kroppaansa ihan vain cossia varten johonkin tiettyyn kuntoon tai käydä kauneusleikkauksissa leikkaamassa itsestään vähemmän ihmisen näköistä. Vai voiko? Maskeeraus voi olla hyvinkin olennainen osa sitä, tuleeko itsestään samannäköinen kuin hahmosta. Olen itse sitä mieltä, että maskeerauksessa voi kehittyä samalla tavalla kuin ompelemisessakin: räpeltäjästä varsinaiseksi taidemaalariksi. Taitavasti itsensä maskeerannut cossaaja osaa usein myös peitellä niitä "pikkuvikoja", joita ei tahdo hahmon kenkiin astuessaan tuoda esille. Bravo, siis myös kaikille taitaville maskeerajille!

Millainen sitten on huono cossaaja? Henkilö, joka tuunaa jääkiekkokypärästä Dragonbornin kypärän? Henkilö, joka ei maskeeraa kasvojaan likaisiksi vaikka se kuuluisi hahmoon? Monesti olen kuullut tuomittavan ainakin sellaisia cossaajia, jotka tilaavat pukunsa netistä. Jos pukusi on netistä, saatat olla joidenkin cossaajien silmissä laiska tai vähemmän omistautunut harrastukselle. Joillekin harrastajille "cosplay ilman tuskaa on teeskentelyä". Mitäpä tähän sanoo allekirjoittanut, ompelutaidoton cossaaja?

Jo ala-asteella kävi ilmi, ettei minulla oikein minkäänlaisia kädentaitoja ollut. Pyrin luistamaan kaikesta ja menemään sieltä mistä aita on matalin, lopputuloksena usein hyvin kehnoja ja muotopuolia tuotoksia. Yläasteella välitön valintani oli tekstiilitöiden sijaan tekninen työ. Lukiossa, kun cosplay sitten alkoi taas kiinnostaa, uskaltauduin yrittämään ompelemista. Hyvin pieniä ja vaatimattomia ompelutöitä pystyin opastuksella tekemään, esimerkiksi kiinnittämään kukkia topin olkaimiin, mutta siihen se tyssäsi. Mittasuhteiden hahmotuskykyni on aina ollut, ja on edelleen olematonta luokkaa, joten kaavojen piirtäminen ei tullut kysymykseenkään. Neulalla pistin hyvin herkästi itseäni lyhyenkin prosessin aikana. Ompelukoneeseen ei ollut varaa eikä innostusta.

Totesin kaikkien yritysten jälkeen, ettei minulla ole juurikaan ompelussa vaadittavia kädentaitoja. Luovuutta minulla on kun puhutaan esimerkiksi kirjoittamisesta tai tietynlaisesta ongelmaratkaisusta, mutta kädentaidot uupuvat tai ovat hyvin vähäisiä, alkeellisella tasolla. Nyt voisi äkkiseltään kuulostaa siltä, että haluaisin kovasti oppia ompelemaan, mutta asenteeni vain on sellainen, etten viitsi edes yrittää. Oikeasti kyseessä on rehellisyys itseään kohtaan: olen todennut etten osaa, yritykset johtavat totaali hermostumiseen ja silloin ei minusta kannata yrittää.

Omassa tilanteessani katson parhaaksi vaihtoehdoksi tilata hankalammat puvut netistä. Olen esimerkiksi tämän vuoden puolella aikeissa toteuttaa Bioshock Infinite -pelin Elizabethin, jonka puvussa on sen verran yksityiskohtia, etten keksinyt niiden toteuttamiseen minkäänlaista leikkaa-liimaa-askartele järjestelyä. Saatoinkin jo aiemmin mainita, että ompelutaidoton saatan olla, mutta vaatteiden tuunaus esimerkiksi maaleilla tai muilla "askarteluväleineillä" sujuu jotenkin. Tällaiset cossit saattavat kokeneille ompelijoille tuntua tylsiltä, mutta ne ovat ihanteellisia juurikin niille, jotka kokevat olevansa ompelutaidottomia. Tällaisissa cosseissa pääsee myös näyttämään taitojaan esimerkiksi maskeerauksessa, jos hahmolla on vaikka arpia, likaiset kasvot tai haavoja. Tuleva genderbend-versioni Nathan Drakesta vaatii esimerkiksi kasvojen ja vaatteiden likaamista.

Bioshock Infiniten Elizabeth, juuri tässä asussa, on yksi cosplaysuunnitelmistani. Pelkkä puvun katseleminen sai minut hikoilemaan, ennen kuin päätin tilata sen suosiolla netistä.

Aiemmin mainittu netistä tilaus voi myös tuottaa ongelmia. Kuumotus ja paniikki voivat iskeä jo hyvää hyvää ompelijaa etsiessään. Netistä löytyy liuta nettikauppoja ja ompelijoita, joista cosplay-pukuja voi tilata. Suosituimpia ovat esimerkiksi eBay ja käsityöläisten etsy. Mutta mistä tietää voiko kauppiaaseen luottaa? Mitä jos puku ei koskaan pääse perille? Mitä jos se on väärää kokoa jostain kriittisestä kohdasta? Mitä jos kauppiaalla ei ole ennestään palautetta, mutta puku näyttää hyvältä ja hinta on paras mahdollinen?

Ongelmia ja kuumotuksen hetkiä kokevat epäilemättä myös ne, jotka hankkivat pukunsa netistä. Olen itse tilaamassa Elizabethin pukua etsystä, ja vaikka kyseisen ompelijan palautteet ovatkin lähes 100% positiivisia,  pelko hönkii silti niskaan. Voiko halvalla tosiaan saada rahalleen vastinetta?

Omissa silmissäni me kaikki cosplayn harrastajat olemme samalla viivalla. Osoitamme taitomme erilaisilla tavoilla, maskeeraten, luovin ratkaisuin ja hätkähdyttävästi ommellen. Toiset meistä onnistuvat näyttämään hahmoiltaan toisia enemmän, toiset luovat cosseistaan hämmästyttävän hienon kuvasarjan. 

Millainen on teidän mielestänne huono/hyvä cossaaja?

Rakkautta!
~Eve


2 kommenttia:

  1. Ihan jännittävältä kannalta pohdittu.

    Cosplay on kuitenkin säännötön harrastus ja jokainen saa itse määrittää, miten sitä toteuttaa. En sanoisi, että kukaan on huono siksi, ettei tee pukujaan alusta asti itse. Toinen harrastaa toisella tavalla kuin toinen. Kumpikaan ei ole huonompi harrastaja. He ovat vain erilaiset. Moni luultavasti nauttii työprosessista, siksi kai itse tekeminen on niin yleistä. Jos ei kuitenkaan saa mitään iloa ompelemisesta, miksi sitä pakosta tekisi. Jos ostamalla tai keräämällä puvun voi kuitenkin nauttia cosplay-kokemuksesta, niin ei muiden ajatuksilla siitä, mikä on hyvää ja mikä on huonoa, pitäisi olla välilä.

    Eri asia on sitten se, jos lähdetään kisaamaan, koska silloin on sääntöjä, jotka on asetettu määreiksi. Kisan tarkoitus myös on asettaa puvut paremmuusjärjestykseen. Nimenomaan puvut eivät ihmiset niiden sisällä tai heidän tyylinsä harrastaa cosplay'ta.

    Silti jos toisen työstä yrittää ottaa kunniaa väittämällä, että puku on itse tehty, on mielestäni väärin. Oli kyseessä sitten pieni kiinalaisen alipalkatun ompelijan tai huippu suunnittelijan tekemä vaate. Se on vain oman egon pönkittämistä tyhjällä.

    PS: Kiva saada tänne Suomen cosplay-blogisfääriin uudentyyppisiä blogeja luettavaksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hej, kiitos kommentista ja vielä isompi kiitos että liityit lukijaksi! (: kiva jos teksti herätti ajatuksia asiasta. Mulle tuo ompeleminen on tosiaan aina ollut vaikeaa ja siksi olen suosiolla sen päättänyt jättää, eihän siihen mitään pakkoakaan ole, niin kuin itse sanoit.

      Kisaaminen on toden totta asia erikseen. Omasta mielestäni kisaaminen valmispuvulla tuntuisi jotenkin väärältä, kun tietäisi että ympärillä olevat cossaajat ovat laittaneet pukuihinsa jopa kuukausi kaupalla vaivaa ja aikaa. Puhumattakaan sitten siitä, että ottaisi tilatusta puvusta kunnian itselleen, ei sekään ole mielestäni oikein. Omissa aikeissa on Elizabeth-cossin kohdalla puhua jatkossakin tästä Etsy kauppiaasta, jolta puvun tilaan. Työn tekijä ansaitsee arvostuksen.

      Kiitos vielä kommentista, toivottavasti blogi viihdyttää jatkossakin ^^

      Poista